Helsingin Puotilassa ja heinäkuun muotikuva

Su 31.7.2011
Tässä heinäkuun muotikuva: Tyttöjä rannalla. Huomaa toisen tytön helleleggingsit!

Kuva: ©Marja-Leena Kirjonen
Kuva: ©Marja-Leena Kirjonen
Eilen vietimme ystäväni Annen kanssa illan Puotilassa. Anne on asunut noilla kulmilla lapsuutensa ja nuoruutensa, joten paikat olivat hänelle tuttuja. Minäkin asuin joskus kauan sitten Puotilassa Rusthollinpolulla vuoden verran.
Olimme menossa uimaan, mutta ilta viileni ja lopulta vain Anne kävi uimassa. Minä en meressä ole tänä kesänä uinut, mutta Anne on käynyt uimassa pitkin kesää. Lahden vesi oli kuitenkin tosi lämmintä, joten oikeastaan olisin voinutkin käydä uimassa minäkin, vaikka silloin jo aika myöhäinen ilta. Kello oli jotain yhdeksän tai melkein kymmenen. Vesi oli varmaan kuitenkin ilmaa lämpimämpää. Oli rannalla muutamia muitakin sekä uimassa että muuten vain istuskelemassa, mutta mikään helle ei enää ollut ja taivaskin pilvessä.
Kuva: ©Marja-Leena Kirjonen
Kuva: ©Marja-Leena Kirjonen
Kuva: ©Marja-Leena Kirjonen
Uimarannalta menimme vielä juomaan tuoremehut viereiseen Puotilan kartanoon. Ehdimme paikalle juuri ennen auringonlaskua, joten sain vielä otettua kuvat päivänvalon aikana. Aurinkohan laskee Helsingissä tähän aikaa kesää jo kello noin 22.
Kuva: ©Marja-Leena Kirjonen
Päärakennus on 1760-luvulta ja siihen on 1800-luvun alussa rakennettu iso lasiterassi.
Kuva: ©Marja-Leena Kirjonen
Kuva: ©Marja-Leena Kirjonen
Ravintolana olevan päärakennuksen vieressä on pehtoorin vanha keltainen puurakennus.
Saavuimme ravintolaan juuri kun illan päätapahtuma eli häävieraiden kestitseminen oli jo ohi ja suljettu tilaisuus sisätiloissa oli jo päättynyt. Saatoimme siis katsella kartanoa myös sisäpuolelta.
Kuva: ©Marja-Leena Kirjonen
Morsiankin vielä vilahteli muutaman kerran vauhdikkaasti ohitsemme, kuten myös sulhanen ja jokunen häävieras.
Kuva: ©Marja-Leena Kirjonen
Kuva: ©Marja-Leena Kirjonen
Kuva: ©Marja-Leena Kirjonen
Kuva: ©Marja-Leena Kirjonen
Kuvissa kartanon huoneita pöytineen. Hyvä kaikenlaisten juhlien viettopaikka.

Pieni tiedotus

To 28.7.2011
Ajattelin, että joku ehkä nyt ihmettelee, kun olen vaihtanut profiiliini Marja-Leenan tilalle Marleenan, mutta kyllä minä olen ihan sama tyyppi edelleen, mutta otin käyttöön ns. nicknamen tai lempinimen tms. Minua on nimitelty, kutsuttu, haukuttu, hellitelty, nimitetty iätkaiket Marleenaksi ja koska Blogistaniassa, Blogilandiassa tuntuu olevan nykyisin Marja-Leenoja vaikka kuinka paljon, niin päätin sitten olla Marleena erotukseksi muista Marja-Leenoista. Että siis näin. :)

Ihan tämä sama teksti on myös toisessa blogissani Marja-Leenan kirjahylly. :D

Muumimukien keräilystä

Ti 26.7.2011
Tyttäreni Jasmine oli innokas muumien ystävä. Videot hän katsoi pienenä moneen kertaan ja keräsi muumimukeja ja kaikenlaista muumeihin liittyvää. Videot ovat japanilaista tuotantoa, mutta kai ne jotenkin ovat Tove Janssonin linjoilla.
Laitoin eilen toiseen blogiini Marja-Leenan kirjahylly keväisiä kuvia muumeihin liittyvästä näyttelystä, joka oli viime keväänä erään peruskoulun ala-aulan vitriinissä. Siitä tuli mieleeni laittaa tänne jotain tyttäreni muumimukikeräilystä.
Tässäpä näitä Jassun mukeja on:
Kuva: ©Marja-Leena Kirjonen, Muumimuki 1999, Muumipeikko jäällä/Moomintroll on ice
En muista, missä järjestyksessä mukit on hankittu, mutta laitan mukin vuosiluvun kuitenkin näkyviin.
Kuva: ©Marja-Leena Kirjonen, Muumimuki 2001, Niiskuneiti/Snorkmaiden
Kuva: ©Marja-Leena Kirjonen, Muumimuki 1999, Muumipappa tuumiskelee/Moominpappa in his thoughts
Tämän muumipappamukin Jasmine antoi isälleen lahjaksi.
Kuva: arabia.fi, Muumimuki 2002, Nipsu/Sniff
Nipsu oli Jassun suosikki ja siksi myös tämä muki oli hänen mielimukejaan.
Kuva: arabia.fi, Muumimuki 2005, Mörkö/Groke

Toinen Jassun suosikki oli Mörkö! Siitäkin mukista tytöstä oli kiva juoda.
Kuva: arabia.fi, Muumimuki 1999, Muumimamma ja marjat/Moominmamma and berries
Kun olimme noin kolme vuotta tytön kanssa sairaalassa Lastenklinikalla, minun mukini siellä oli koko ajan tämä Muumimammamuki. :)  Kerran se sieltä vanhempien huoneen hyllyltä näpistettiinkin ja ostin sitten uuden samanlaisen tilalle.
Kuva: arabia.fi, Muumimuki 2002, Perhe/Family
Myös tämä Perhe-muki on Jassun kokoelmassa. Samoin kuin tämä:
Kuva: arabia.fi, Muumimuki 1996, Rakkaus/Love
Kuva: arabia.fi, Muumimuki 2008, Pikku Myy/Little My
Tämä Pikku Myy -muki on Jasminen viimeinen muki, enkä ole kartuttanut kokoelmaa enää myöhemmin kuin yhdellä mukilla, joka sattui viime vuonna olemaan lähikaupassa tarjouksessa, eli tällä:
Kuva: arabia.fi, Muumimuki 2010, Ruusutarha/Rosegarden
Ostin sen, kun ajattelin, että Jassu olisi ilman muuta ajatellut sen sopivan minun mukikseni. :) Surutyötähän tämä pelkästään Jasminen tavaroidenkin ajatteleminen on, mutta sellaista on elämä. Voi olla, että tytön huoneessa on tavaroiden joukossa vielä pari mukia. Muistaisin, että nämä vielä ovat olemassa:
Kuva: arabia.fi, Muumimuki 2002
Nuuskamuikkunen
Kuva: arabia.fi, Muumimuki 2004
vilijonkka

Lomalla-elokuva, yllytystä rikollisuuteen?

Ma 25.7.2011
Ostin nipun ns. elokuvapokkareita, neljä kympillä, lähikaupasta. Joukossa mm. Aleksi Mäkelän ohjaama Lomalla-niminen elokuva. Se ei ollut minulle tuttu ennestään, vaikka olikin valmistunut jo vuonna 2000. Ajattelin, että lomallapa on varmaan mukavaa katsoa aiheeseen liittyvä elokuva ja tuuppasin dvd:n läppäriin.

Kylläpä suu melkein loksahti auki, kun totesin elokuvan teeman itsessään jo hipovan rikosta. Rikosta siinä mielessä, että tietääkseni rikoslaissa on pykälä, jonka mukaan rikokseen yllyttäminenkin on jo rikos itsessään. Ihan opetuselokuvaksi tästä tekeleestä ei sentään ole. Tuskin jalokiviliikkeiden ryöstö koskaan on käynyt kuin tanssi. Kuitenkin ryöstörahoilla paikataan särkymässä olevaa avioliittoa ja varsinaisen pahiksen rooliin laitetaan oikeat poliisit, jotka sitten ampuvat kuvasta pois pari turhaa rikollista. Kaksi muuta sitten vain taaplaavat tyylillään. Kaiken kaikkiaan tulee semmoinen olo, että joku voi tästä elokuvasta varmasti saada yllykkeen rikollisiin puuhiin, isompiin tai pienempiin, niin hienosti hyvät näyttelijät esittävät näitä surkuteltavia hahmoja.

Hajoamaisillaan oleva avioliitto muka korjataan varastetuista timanteista saaduilla rahoilla. Välillä näytetään, miten tehdään vakuutuspetoksia. Mies käy myös petissä entisen heilansa kanssa ja tekee sitten ryöstön tämän ehdotusten mukaisesti, ostaa sitten jalokivistä saamillaan rahoilla laivan ja lähtee seilaamaan perheen kanssa kauas pois arjesta. Moraalista ei tosiaan ole oikeastaan elokuvan missään kohdassa rippeitäkään jäljellä.

Elokuvaan on Wikipedian (tosin toistaiseksi lähteetön tieto) mukaan uponnut 9 miljoonaa vanhaa markkaa. Sievoinen summa tuohon aikaan. Yksi pääosan esittäjistä, Outi Mäenpää saa jopa tästä kaikinpuolin kyseenalaisen elokuvan roolistaan parhaan naispääosan Jussin. No, Outi Mäenpää näyttelee hyvin eikä hänen syytään tietenkään ole se, että rooli on tehty ala-arvoisessa elokuvassa. Komediaakin yritetään tavoitella, siinä kuitenkaan onnistumatta. Ehkä Outi Mäenpään hyvin esittämän onnettoman vaimon osan takia. Ohjaaja on taitamaton eikä elokuvasta tulee sen enempää kunnon komediaa kuin draamaakaan.

Olisi kyllä tuon rahan voinut käyttää korkeatasoisemmankin elokuvan tekemiseen. Parempia käsikirjoituksia olisi varmasti ollut saatavissa. Rahapula kai on pistänyt hyvät näyttelijätkin tekemään näin ala-arvoista elokuvaa. Ei kai ole ollut voimia kieltäytyä.

Rikoksia ihannoivan elokuvan on ohjannut Aleksi Mäkelä ja surkean käsikirjoituksen tekijä on Venla Mäkelä.

Suomi 2000. Tuotanto: Markus Selin. Kuvaus: Pini Hellstedt. Leikkaus: Kimmo Taavila. Lavastus: Risto Karhula. Musiikki: Hannu Korkeamäki. Pääosissa: Juha Veijonen, Outi Mäenpää, Kärt Tomingas, Samuli Edelmann, Karri Termonen, Ossi Tikkanen. Kesto: 100 min.

Terrorismi – Pohjoismainen suru – koko Euroopan suru – koko maailman suru?

Su 24.7.2011
Kuva: Mika Hentunen, Yle-uutiset 24.7.2011, areena.yle.fi
Pohjoismaat ovat nyt kokeneet yhteisen surun. Yllättäviä, yksittäisiä terrori-iskuja on ollut, mutta tähän asti ne eivät ole samalla lailla pelästyttäneet Skandinavian maita. Nyt maat ovat yhdessä miettimässä, miten tällaiset tapahtumat voitaisiin jatkossa edes jollain tavalla estää. Myös laajemmin asioita aletaan nyt miettiä:
Kuvat: Yle-uutiset 24.7.2011, areena.yle.fi
Joku kerrostalon asukas on laittanut Helsingissä oman suruliputuksen. Kuva: ©Marja-Leena
Suomessa on suruliputettu. Norjassa on suruliputettu. Varmaan myös muissa pohjoismaissa ja ehkä muuallakin. Tällainen terrorismin aiheuttama suru on ihmiskunnan yhteinen.
Kuva: Yle-uutiset 24.7.2011, areena.yle.fi
Norjassa muistojumalanpalveluksessa olivat paikalla poliitikot kuningasta myöten.
Kuva: Yle-uutiset 24.7.2011, areena.yle.fi
Kuolleita on jo 93, heistä suurin osa nuoria, vielä aivan lapsia nuorten leiriltä ja aikuisia Oslon räjähdyksen uhreja. Terroristi on tunnustanut. Kauniskasvoinen nuori mies. Mitä hänelle on elämässään tapahtunut? Mikä on tuhonnut hänen ihmisyytensä?
Kuvat: Yle-uutiset 24.7.2011, areena.yle.fi
Mitä kauheuksia sairas mieli voikaan saada aikaan. Olemmeko veljiemme vartijoita? Voisimmeko nähdä, milloin joku on näin sairastumassa? Voisimmeko estää verilöylyn? Jokainen tarvitsee useamman ystävän, sellaisia, jotka haluavat auttaa, ennen kuin on liian myöhäistä. Mutta olisiko se mahdollista?
Kuvat: Yle-uutiset 24.7.2011, areena.yle.fi
Muistohetkiä, liputusta, kynttilöitä, kukkia. Väkivaltainen kuolema vei monien läheisiä, rakkaimpia. Kuolema on maailmassa läsnä kaikkialla, tapaturmia, onnettomuuksia:
Kuvat: Yle-uutiset 24.7.2011, areena.yle.fi
Silti meidän, jotka olemme elossa on jaksettava elää ja autettava niitäkin, jotka eivät jaksaisi. Siteeraan tähän Maaria Leinosta:
Lähdimme matkaan eilen.
Huomenna olemme perillä.
Tai jo illalla.
Tämä maisema on elettävä tänään.
-




Jostakin tulossa
jonnekin menossa.
Matkastasi en tiedä
enkä mitä mukanasi kannat.
Jos tietäisin,
sanoisin eri tavalla päivää.
Katsoisin toisin.
-


Niin vähän olisi tarvittu
pelastamaan moni elämä:
lämmin käsi, hyvä sana
vain ihminen ihmisen rinnalle
hänen hätänsä hetkenä
hänen kivussaan
hänen yksinäisessä yössään.
vain yksi jota ei ollut.
-


En minäkään tiedä
mitä sinun tulisi tehdä
kipusi kourissa tempova ihminen,
tai jo niin typertynyt ettet edes huomaa
omaa apaattisuuttasi.
Mutta minä olen tässä lähelläsi hiljaa
ja odotan.
Sano sinä, jos minua tarvitset,
ojentamaan käteni, kuuntelemaan sinua,
puhumaan sinulle
tai kyselemään kanssasi.

-Maaria Leinonen


Olisiko meistä, minusta joskus tähän, silloin kun tarvittaisiin, ennen kuin on liian myöhäistä? Mitä sellaiselle ihmiselle on tapahtunut, joka pystyy kaikenlaisiin kauheuksiin? Vai ovatko tällaiset yksilöt ns. mahdottomia tapauksia? Missä vaiheessa heitä vielä voitaisiin estää toteuttamasta mielensä kauheuksia?


Säähän emme voi vaikuttaa. Entä ihmissydämeen? 

Kuva: Yle-uutiset 24.7.2011, areena.yle.fi

Helsingin Hakaniemen hallissa

Su 24.7.2011
Tässä pieni kuvakatsaus Hakaniemen Kauppahalliin:
Kuva täältä
Kuva: ©Marja-Leena Kirjonen
Katselin Yaelian ottamia kuvia Hakaniemen torilta ja hallista ja innostuin siksi itsekin etsimään esille nämä 8.7.2011 ottamani Hakaniemen hallin kuvat, joita en halunnut laittaa torikuvien kanssa samaan aikaan esille. Yksi sama kuvauskohdekin meillä oli Yaelianin kanssa: Piirakat!
Kuva: ©Marja-Leena Kirjonen
Hieman erilailla piirakat olivat Yaelianin kuvassa aseteltuina, joten samana päivänä emme ole niitä kuvanneet, mutta hauskaa oli huomata, että kumpikin olimme kiinnittäneet huomiomme noihin jättipiirakoihin!

Hakaniemen halli on vuosia ollut minulle mieluisa paikka käydä sekä ostoksilla, että yläkerran kahvilassa, missä usein olen tavannut ystäviäni kahvikupposen ääressä. Minulla tosin yleensä edessäni on silloin ollut teemuki, sillä juon harvoin kahvia ja silloinkin tavallisesti cappucinoa. Jasminenkin kanssa kävimme usein hallissa silloin, kun hänellä ei sairautensa takia vielä ollut infektioriskiä liikkua eri paikoissa.
Tästä pääsee Hakanien hallin sivuille klikkaamalla
Tuolloin 8. heinäkuuta 2011 meninkin melkein suoraan yläkertaan, enkä kuvannut oikeastaan muuta enää kuin herkulliset kakut yms. alakerran kahvilan puolelta, jonne en kuitenkaan jäänyt :
Kuva: ©Marja-Leena Kirjonen
Kuva: ©Marja-Leena Kirjonen
Kuva: ©Marja-Leena Kirjonen
Liukuportaiden luona oli ikkunallinen Marimekon kankaista ommeltuja tyynyjä. Marimekolla oli menossa alennusmyynti, joten ajattelin pikasilmäistä sen samalla kertaa. En tosin ollut tullut ostoksille, vaan menossa aivan muualle.
Kuva: ©Marja-Leena Kirjonen
Kuva: ©Marja-Leena Kirjonen
Nämäkin verhot ovat taas tulleet muotiin. Meillä on ikivanhat tällaiset verhot,  aivan ehjät ja hyvät, mutta värit ovat toiset: ruskea, musta ja valkoinen. Verhoissamme ovat värit hyvin säilyneet. Ne olivat äidin huoneessa, kun asuimme edellisessä asunnossamme. Nyt ne ovat pakattuina ja lähdössä maalle, jonne minäkin toivon pääseväni takaisin jossain vaiheessa. :)
Hallissa on pakko aina kurkata Marimekko-myymälä, vaikka harvoin raaskin ostaa sieltä mitään. ;D
Kuva: ©Marja-Leena Kirjonen
Tietysti tein pikakierroksen saman tien koko yläkerrassa, missä on aina kaikenlaista kivaa tarjolla.
Kuva: ©Marja-Leena Kirjonen
Kuva: ©Marja-Leena Kirjonen
Kuva: ©Marja-Leena Kirjonen

Kuva: ©Marja-Leena Kirjonen
En siis ollut hallissa ostoksilla tuona päivänä, vaan kävin ohimennen. En oikeastaan tullut kuviakaan ottamaan, mutta aina jotain tulee kännykkään näpsäistyä. Toisella kertaa ehkä lisää kuvia täältäkin.
Kahvilassa käyntikin jäi toiseen kertaan. Aamu oli vielä aikainen, kello ei ollut vielä yhdeksääkään, joten melko hiljaista oli. Kaikki kojut eivät vielä olleet edes avanneet luukkujaan. Joku kuitenkin oli tullut halliin aamukahville. Täällä voi tähän aikaan rauhassa istua lueskelemassa.
Kuva: ©Marja-Leena Kirjonen
Tämä Hakaniemen Kauppahalli on ollut suosikkipaikkojani siitä asti, kun tulin Helsinkiin opiskelemaan.