Nukke- ja nallemarkkinoilla 2012

Kuva: ©Marja-Leena Kirjonen
Ohhoijaa, tämä marraskuu onkin sitten ollut tosi rasittava. Työt ovat väsyttäneet, päivät ovat olleet sateisen harmaita enimmäkseen ja jos aurinko on näyttäytynyt, niin sitä ole ehtinyt ihailemaan. Luokkiin ei aurinko pahemmin paista ja jos paistaa, niin kiirehditään kiireesti kiertämään sälekaihtimet eteen, ettei valo häikäise kenenkään silmiä. Messujakin on ollut useampia ja kuviakin niistä minulla on, ei vain ole ollut aikaa laittaa niistä mitään tänne.



Viime viikonvaihteessa olivat Valkoisessa salissa Nukke- ja nallemarkkinat ja niille tietysti yritin mukaan ja kerkisinkin viimeiselle tunnille ennen sulkemista.
Kuva: ©Marja-Leena Kirjonen
Kaikkea mahdollista leikkikalupuolelta oli taas tarjolla.

Kuva: ©Marja-Leena Kirjonen
Nukeista nalleihin ja kaikkea siltä väliltä.

Kuva: ©Marja-Leena Kirjonen
Valinnanvaraa oli.

Kuva: ©Marja-Leena Kirjonen
Koska myyjät lähtivät pois lähes yhtä suurien kuormien kanssa kuin olivat tulleetkin, ostajia oli joko vähän tai sitten ostajien rahavarat olivat liian vähäiset.

Kuva: ©Marja-Leena Kirjonen
Itsekään en kovin monta euroa voinut näillä markkinoilla laittaa likoon, koska leikkikaluostosbudjettini ei kuukautta kohden ole hulppea. Kerään kyllä edelleen leikkikalumuseotani varten kaikenlaista ja nukketaloprojektini olen myös käynnistänyt uudestaan. Tyttäreni kuoleman jälkeen en ole kovin paljoa asian hyväksi tehnyt. Kuitenkin 13.11. aloitin uuden blogin Jasminen muistoksi: Nukkelan kylä. Käyhän kylässä! :)

Kuva: ©Marja-Leena Kirjonen
Menin vasta vähän ennen klo 15:ttä ja olin siis markkinoilla vain noin tunnin, jolloin pahin vilske ilmeisesti alkoi olla ohi ja muutamat myyjät olivat jo tyhjentäneet pöytänsä tai juuri tyhjentämässä.

Kuva: ©Marja-Leena Kirjonen
Matkalaukkukaupalla nukkeja palasi taas alkuasemiin. Tahallisesti olin ottanut vain vähän käteistä mukaan, jotta en lähtisi törsäyslinjalle kaikkea kivaa nähdessäni. Tiesin, että pankkikorttia ei noilla markkinoilla voisi pahemmin vinguttaa, joten se saikin turvallisesti levätä lompakossani. :) Vain yksi sangen pieni ostos jäi harmittamaan. Sen olisin saanut parilla eurolla, mutta sen nähdessäni olin jo käyttänyt mukanani olleen käteisen. Ei se niin ihmeellinen ostos olisi ollut, ettenkö ehkä joskus vielä löydä vastaavan jostain. Se oli nimittäin pieni Lundby-kokoinen muovinen ompelukone, joka minulla on itselläni ollut lapsuuteni nukkekodissa.

Kuva: ©Marja-Leena Kirjonen
Tuttujakin tapasin: Leena Takalon. Hän on niitä ihmisiä, joihin tutustuin 90-luvun alussa, kun ensimmäisenä Suomessa pidin ison taiteilijanukkenäyttelyn vanhalla kansakoulullamme. Tuolloin pidin useampana vuonna Vampulan nukkeviikkoja, joissa harrastajia kävi ulkomaita myöten. Aloitin myös ensimmäisen suomalaisen nukkelehden toimittamisen, nimittäin Nukkemaailma-lehden, jonka nimen nukkeyhdistys on nyt omin lupineen vohkinut itselleen. Jos jollain on vielä noita tekemiäni Nukkemaailma-lehtiä, niin ostaisin mielelläni niitä itselleni. Ystävältäni Tertulta sain muutaman numeron, mutta monia vielä puuttuu. Kävin kyselemässä niitä yliopiston kirjastostakin, minne kaikista ISBN-numeroisista lehdistä lähetetään vapaakappaleet, mutta sieltäkin osa lehdistä puuttui, oli kadonnut tai pihistetty, valitettavasti.

Työvuodet ovat olleet kovin ruuhkaisia ja tyttäreni sairastuminen aiheutti sen, että nämä leikkikaluihin liittyneet harrastukset jäivät kokonaan taka-alalle. Ei tullut seurattua nukke- ja nukketaloyhdistysten eikä muidenkaan vastaavien yhdistysten toimintaa. Aikanaan minulle kyllä tulivat kaikki maailmalla ilmestyneet tiedossani olleet nukke- ja leikkikalulehdet. Silloin tuon leikkikalumuseon perustaminen tuntui niin kovin kiinnostavalta.

Kuva: ©Marja-Leena Kirjonen
Minulla on myös kohtalaiset kiiltokuva- ja paperinukkekokoelmat. Ei kuitenkaan ehkä aivan näin paljon kiiltokuvia kuin Leena Takalon tyttärellä, joka tuossa ylläolevassa kuvassa pakkaa myynnissä olleita kiiltokuvakansioitaan.

Kuva: ©Marja-Leena Kirjonen
Kun markkinat olivat jo aivan lopuillaan Aira Samulin tuli paikalle tekemään viimetingan ostoksia.

Kuva: ©Marja-Leena Kirjonen
Tässä innokas myyjä esittelee hänelle myyntitavaroitaan.

Kuva: ©Marja-Leena Kirjonen
En jäänyt seuraamaan, tuliko kauppoja, vaan lähdin pois tyhjeneviltä markkinoilta. Sinne jäi ikinuorekas 85-vuotias rouva minihameineen miettimään ostaako vai ei ja mitä.

Sisustettuja nukkekoteja ei markkinoilla ollut erityisemmin esillä. Yksi eteisaulassa kuitenkin. Tässä yksi huone siitä:
Kuva: ©Marja-Leena Kirjonen
Harmi kyllä, en kirjoittanut ylös, kenen sisustus oli kysymyksessä. EDIT: Piikko valisti minua ja kertoi, että huone on eijulin "Huomenna kaikki on paremmin". Kiitos tiedosta, Piikko!

Valkoisen salin viereinen talo, Helsingin vanhin rakennus. "Senaatintorin kulmalla sijaitseva kauppias Johan Sederholmin talo on vanhin Helsingin kantakaupungin rakennus. Vuonna 1757 valmistunut kivitalo oli aikoinaan Helsingin edustavin yksityistalo." Se oli vielä sunnuntaina suljettu ja "paketissa".

Kuva: ©Marja-Leena Kirjonen
Talon lisää historiaa voi lukea täältä.
Pieni karttakierroskin alueella onnistuu.
Ehkä poikkean vielä tuossakin tapahtumassa ja kirjoitan siitä sitten täällä. Siis ehkä, en kuitenkaan lupaa mitään. :)

Koulun käytäviltä

Su 4.11.2012

Vaikka kuljen päivittäin pitkin koulun käytäviä, muistelen joskus niitä koulujen käytäviä, joita itse kävelin silloin joskus oppivelvollisuusikäisenä. Ne olivat päivittäistä maailmaani ja niiden kuvat ovat jossain syvällä muistini arkistoissa.

Kuva: ©Marja-Leena Kirjonen
Kuva: ©Marja-Leena Kirjonen

Kuva: ©Marja-Leena Kirjonen

Olivatko ne erilaisia kuin nykyiset koulujen käytävät? Varmasti ainakin jossain määrin ja koulusta riippuen. En todellakaan ole käynyt Raisiossa Kerttulan kansakoulussa enkä Mahittulan koulussa sitten kouluvuosieni. En ole myöskään poikennut entisen Lempäälän-Vesilahden yhteiskoulun tiloissa enkä Turun suomalaisen yhteiskoulun enkä Naantalin yhteiskoulunkaan käytävillä noiden omien kouluvuosieni jälkeen.

Millaisia seiniä nykyajan lapset katselevat koulujen käytäviä kulkiessaan? Tässä muutama näkymä erään helsinkiläisen koulun käytäviltä ja seiniltä. Kaikki kuvat ovat samasta koulusta. Perinteisten kuvien lisäksi voi olla jotain muutakin.

Kuva: ©Marja-Leena Kirjonen
Kuva: ©Marja-Leena Kirjonen

Kuva: ©Marja-Leena Kirjonen

Minulle Helsingin koulut ovat tulleet tutuiksi viime vuosikymmeninä. Jotkut koulut ovat aivan uusia moderneine ratkaisuineen. Jotkut koulut tarvitsisivat pikaista remonttia. Määrärahat pienevät kuin pyy maailmanlopun edellä.

Kuitenkin kunnat, kuten Helsinkikin, syytävät koko ajan rahaa tolkuttomuuksiin. Vuodenvaihteen valoshowt ja ilotulitukset vievät rahaa satoja tuhansia euroja jolleivät suorastaan miljoonia euroja vain muutamia päiviä kestävissä tapahtumissa, jopa vain joskus muutamia minuutteja kestävissä ilotulituspaukutteluissa. Mielestäni riittäisi muutama ilotulitusraketti jonkin 15 minuutin yhtäjaksoisen paukuttelun sijasta. Rahaa menee taivaan tuuliin hetkessä satoja tuhansia euroja ja niillä rahoilla voitaisiin kouluihin tehdä remontteja, joiden tulos olisi paljon pysyvämpi ja arvokkaampi kuin tuon valopaukuttelun näkeminen uudenvuoden yönä.

Helsingin kaupunki käytti 600 000 euroa verorahoja vuoden 2009 valonäytelmään. Sen jälkeen en ole enää halunnut katsoa tilastoja, koska verorahoja pitäisi mielestäni käyttää oikein eikä mihinkään humpuukiin. Kunnallisvaalit olivat juuri. Taas nukkuvien puolue luuli äänestävänsä oikein, kun ei käynyt äänestämässä.

Jälleennäkemisen toivossa

La 3.11.2012 pyhäinpäivä

Tänään sytytän tämän virtuaalisen kynttilän kaikkien minulle läheisten ja rakkaiden ihmisten muistoksi, sukulaisteni muistoksi. Heidän hautojaan on jossain Venäjän miehittämällä alueella rajan takana, siellä, missä en ole koskaan käynyt. Siellä ovat esivanhempieni haudat Koivistolla, Uudellakirkolla... Raisiossa sisareni ja isoäitini hauta, Lemussa suvun haudat... Täällä Helsingissä Malmin hautausmaalla... Eri puolilla Suomea ja ulkomailla... Heidän, joita en ole koskaan edes tavannut...


"Enkö sanonut sinulle, että jos uskot, saat nähdä Jumalan kirkkauden?"Joh. 11:40 
Jeesus sanoi: "Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin. Joh. 11:25 

Nukkekotijuttuja

Pe 2.11.2012

Pitkästä aikaa nyhersin jotain pientä:

Jokaisessa nykyaikaisessa nukkekodissa pitäisi olla omat huoneet
perheen prinsessalle ja prinssille.Tässä olisi sinne sopivat peilit.
Mitat: Prinsessan peili 7,5 cm, prinssin peili pari milliä matalampi eli 7,3 cm. 
Eli näpersin muutamia peilejä ensi alkuun Facebookin Nukkekotikirppikselle, johon liityin äskettäin, eikä kyseinen kirppis nyt toimikaan normaaliin tapaan. Olisin laittanut nämä peilit sinne huutokaupan puolelle. Rikkipäätön tulitikku peilien välissä näyttää hiukan kokoesviittaa.