Mikusta on tullut sylivauva

Ke 30.1.2013

Huomasin, etten ole pitkiin aikoihin kirjoittanut Mikusta mitään. Mikkuhan täyttää tänä keväänä jo 14 vuotta, tosin vasta toukokuussa. Se alkaa olla aika rauhallinen eikä enää innostu usein leikkimäänkään. Itseasiassa siitä on tullut oikea sylivauva. Ja enimmäkseen se ottaa ihan rennosti. Toteuttaa ansiokkaasti minun haavettani olla vain ja sitten hiukan levätä! Viikonloppuina, varsinkin näin talvella, pyrin itsekin tekemään samoin. :)
Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Tuo Mikun silmässä oleva jyvä on kyllä luonnossa musta, mutta salama muuttaa sen kullanväriseksi. Useimmiten Mikku siis vain loikoilee, kuvassa filtin alla olevien jalkojeni päällä. :) Jos se ei pääse syliin, se jää mahdollisimman lähelle minua.

Aamuisin sen on pakko päästä hetkeksi halattavaksi ja syliin kehräämään, ennen kuin lähden töihin. Ja kun tulen töistä, sama juttu, ja silloin kehräämisestä ei tahdo tulla loppua lainkaan. :)

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Nytkin se käväisi sylissäni katsomassa, mitä teen, ja siirtyi sitten jalkopäähäni jatkamaan uniaan. Kirjoitan tätä nimittäin aika myöhään ja olen läppärin kanssa jo petissä. :)
Huomenna on taas aikainen ylösnousu, joten pitää minunkin käydä nukkumaan. Hyvää yötä ja mukavaa pikkulauantaita, siis huomista keskiviikkoa!

Vauhtikenkiä

Ti 29.1.2013

Entä jos mentäisiin näillä!!!

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Tai näillä!!!

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Jääkarhu Helsingissä

SU 27.1.2013

Kylmää on ollut. Ei ihme jos jääkarhutkin löytävät Helsingin...

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Kuka tuolla vaanii? Eikös jo pelota?

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Selvästi kiltti jääkarhu.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Uskollisesti paikallaan lumisateessa, viimassa, tuulessa ja tuiskussa.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Tässä syy...

Kaulakoru

La 26.1.2013

Tämä tammikuu on ollut siinä mielessä erikoinen kuukausi, että olen voittanut kaikenlaista. Peräti kolme palkintoa tuolla Nukkelan kylä -blogini puolella. Yksi voitto peräti Kaliforniasta asti!

Joku aika sitten posti toi pullean kirjeen Klingeliltä. Avasin sen hieman ihmetellen. Arvelin, että sisällä on joku mainos. Yllätyksekseni kirjeessä oli tällainen kaulakoru:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Mukana oli kirje, jossa kerrottiin, että ratkaisemani ristisana oli niiden 500:n joukossa, jotka saivat kaulakorun.

Katsoin sitten Facebookista kyseisen sivun, mistä palkinto oli tullut:

Kuva Facebookista
Olin kokonaan unohtanut koko ristisanatehtävän, jonka joskus Facebookissa olin ratkaissut. Aikaakin siitä oli jo viikkoja. Silloin tällöin teen ristisanoja, mutta ratkaisuja tulee harvoin lähetettyä. Tuota netissä ollutta ristisanaa ei tarvinnut lähettää, joten siten tulin osallistuneeksi siihen. Kovin nopea en ollut, enkä yrittänytkään. Itseasiassa en edes odottanut saavani mitään palkintoa. Kyllähän tuo kirje kivasti piristi päivääni, eikä korukaan ole hassumpi!

Salaisuuksien kammiossa

Pe 25.1.2012

Useimmat suomalaiset ainakin tietävät sarjan Salatut elämät, Salkkarit, joka kai pyörii TV:ssä edelleenkin. Minulla ei ole ollut televisiota enää neljään vuoteen, joten minulta ei kannata kysyä, meneekö joku ohjelma TV:ssä vai ei.

Sarja pohjautuu siihen, että tavallisten ihmisten elämä on salaista muille kuin aivan läheisille. Tavalliset kodit ovat siis salaisia paikkoja, salaisia siis kaikille muille kuin niille, jotka siellä asuvat. Itse asiassa koko maailma on täynnä salaisuuksia, salaisia paikkoja, salaisia elämiä. Jos niin ei olisi, meillä ei olisi kirjallisuutta, ei lehtiä, kukaan ei matkustaisi minnekään, kaikki tietäisivät kaiken toisista ihmisistä ja kaikki paikatkin olisivat jokaiselle tuttuja, eikä tällaista blogikirjoitustakaan kukaan kirjoittaisi. Ovissa meillä on kuitenkin lukot ja jokaiselle ei avata ja kaikille ei syty oven pielessä vihreä valo sisälle pääsyn merkiksi.

Ajattelin tällä kertaa antaa teidän kurkistaa yhteen aika salaiseen paikkaan:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Jaa-a, ketään ei näy, ei sentään, joku on kopiokoneella:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Seinillä näyttää olevan lappu poikineen. Kaappeja ja papereita joka puolella. Lattiallakin...

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Pöydilläkin on paperipinoja, laatikkokin täynnä paperia. Lokeroissakin...

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Mihinkähän istuisimme? Monta tuolia näyttää olevan.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Ehtisiköhän tässä juoda kupin teetä tai kahvia?

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Tietokone on jäänyt joltain auki.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Arvasit varmaan jo että olemme eräässä opettajainhuoneessa, jollainen on jokaisessa koulussa ja jonne eivät noin vain pääse edes kaikki koulun ihmiset. Eivät oppilaat ainakaan, eivät oppilaiden vanhemmatkaan yleensä ja tavalliset kadunmiehet ja -naiset vielä harvemmin.
Voin kuitenkin sanoa Sinulle, että opettajainhuoneita on monenlaisia ja kaikki eivät ole näin isoja ja näin hyvin varustettuja. :) Tämä on kyllä salainen paikka monine salaisine kansioineen, mutta aivan pieni salainen kammio tämä ei ole.

Patsastelua

Ke 23.1.2013

Olen joskus miettinyt sellaisen suomenkielisen sanan merkitystä kuin "patsastella". En silloin mielestäni oikein päässyt selvyyteen sen merkityksestä.

Urbaaniin sanakirjaan on kaksi henkilöä laittanut tuosta sanasta omat ehdotuksensa. Nimimerkki kariku ehdottaa merkitykseksi "ylpeillä" ja nimimerkki Senna "seistä ylpeästi näkyvällä paikalla". Senna on lisännyt sanaan myös esimerkkilauseen: "Hän patsasteli torin kulmalla."

Viime vuosina olen kuitenkin nähnyt Helsingissä ihan konkreettista patsastelua silloin tällöin. Tästä esimerkkinä nyt tässä muutama kuva, jotka otin 18.1.2013 asematunnelissa.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Tämä patsastelija osasi myös kätellä ja kättelikin kaikkia, jotka laittoivat kolikon kippoon. Minulla oli sillä kertaa kukkarossa vain pankkikortti, mutta otin kuitenkin kuvan, vaikka kuvan ottaminen ainakin tietysti olisi pitänyt kuitata kolikkopalkkiolla poseeraamisesta.

No,  patsastelija tosiaan huomasi minut ja ojensi minua kohti kouraansa. Minulla ei ollut käsineitä – olin unohtanut ne kotiin – enkä halunnut siksi tarttua tuohon ojennettuun kouraan, jossa oli iso kuluneennäköinen rukkanen. Silloin tuo patsastelija murisi jollain idänsuuntaisella kielellä jotain. Patsastelijat siis puhuvatkin – ovathan ne eläviä patsaita.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Kieltämättä minua jäi vähän kaivelemaan, kun kuvauspalkkio jäi patsastelijalle maksamatta.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Kovilla pakkasilla, joita Helsingissä on viime aikoina jonkin verran ollut, on hyvä, että patsastelua voi suorittaa muuallakin kuin avoimen taivaan alla tuiskussa ja viimassa.

Kuvia kuluneelta viikolta

La 12.1.2013

Keskiviikkona tullessani kotiin kuulin takaani kavioiden kapsetta, vaan enpä uskonut kuulemaani, vaan ajattelin jonkun kiskovan pyörillä kulkevaa matkalaukkuaan jalkakäytävän kivetyksellä niin, että se kuulosti ihan hevosten kavioiden kopsumiselta. Enpä siis viitsinyt edes vilkaista heti taakseni, ennen kuin kopina kuului jo melkein selkäni takaa eikä äänestä voinut erehtyä. Ennen kuin sain kännykkäkamerani esiin ja viritettyä, hepat kopsuttelivat jo edelläni.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Iltahämärissä kännykällä äkkiä huitaisten otetusta kuvasta ei tullut kovin tarkka. :)

Syy, miksi en aluksi lainkaan uskonut ääntä hevosten aikaansaamaksi, johtui siitä, että kävelin jalkakäytävällä, ja kaupungissa hevoset liikkuvat yleensä katua pitkin. Sitten tajusin, että kyseisen jalkakäytävän toinen puoli oli pyörätietä. Tosin se puoli oli puolittain lumen peitossa.

Torstaina lapset yrittivät koulunpihalla tehdä pienellä pakkasella lumiukkoja. Hieman vaikeaa se oli, kun ei ollut nuoskalunta, mutta jotain sentään syntyi. Harmi kyllä, ennen kuin ehdin kuvaa ottamaan, muutamat pikkuilkiöt kävivät jo potkimassa teoksen nurin. Tässä lumiukkoa yritetään kunnostaa kuvauskuntoon:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Kotiin mennessäni näin eri paikoissa lapsia kiipeilemässä lumikasoissa, joita eri puolille kaupunkia on lumenaurauksen jäljiltä syntynyt. Tässä yksi suurimpia "lumivuoria", mitä torstaina osui silmiini:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Ei tuo "lumivuori" aivan sähkölankoihin ylettynyt, vaikka siltä kuvissa näyttääkin. Tämä viimeinen kuva ehkä hieman realisoi tilannetta:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Joitakin aikoja sitten laitoin kuvia koulun käytäviltä ja seiniltä. Tässä vielä muutama kuva lisää:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Joskus koulunkäynti voi tuntua siltä, kuin yrittäisi nousta kohtisuoraa seinää ylöspäin:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Taidettakin on monenlaista:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Kurkataanpas johonkin luokkaankin. Tältä näytti 2B -luokan taulu torstaina:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Ope on tainnut unohtaa sanoa järjestäjälle, että läksy-sanassa on ä-kirjain, koska järjestäjä on kirjoittanut läksy-sanan a-kirjaimella:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Ja perjantain kuvia koulun historia-nurkkauksesta:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Eivät näidenkään esineiden käyttöajat hirveän kaukaisia ole. Joku ehkä muistaa tuollaisessa pulpetissa istuneensakin, joku on soittanutkin tuon näköistä soittopeliä (urkuharmooni?) ja kuva seinällä saattaa olla tuttu jollekin.
Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Hyvää viikonvaihdetta kaikille!

Loppiaissunnuntain klassikko

Loppiaissunnuntaina 6.1.2013

Monet ajattelevat, että joulu loppuu loppiaiseen, mutta eihän se niin ole. Edelleen joulurauha julistetaan joka vuosi Suomen Turussa ja vanhan lainsäädännön mukaan joulurauha kesti 20 päivää eli nuutinpäivään saakka, siis 13. tammikuuta asti.

Totta on, että arki lyö päälle heti maanantaista ja useimpien työt alkavat taas. Kuitenkin joulusta Nuutin päivään on toivottavasti semmoinen pehmeä laskeutuminen ja voimme vielä viikon nauttia edes hiukan jouluisesta elämästä.

Tämän toiveeni takia olen valinnut tämän sunnuntain klassikoksi iki-ihanan Harry Belafonten ja Mary's Boy Child:

http://youtu.be/UZ4FK1uXm_U




Hyvää loppiaista teille kaikille!

Välähdys uudenvuodenaatosta 2012

To 3.1.2013

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Lähikauppamme tempaisi uudenvuodenaattona meksikolaistapahtumalla: Oli maistiaisia, lapsille puhallettiin hauskoja ilmapallohahmoja ja kaksi oikeaa aasiakin oli kaupan edustalla kaikkien ihasteltavana. Jaossa oli myös ilmaisia mainoskasseja. Aasien nimetkin kuulin, toinen taisi olla Kike. Kuitenkin pullea mamma-aasi ja poikansa. :)

Tämä on mamma aasi:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Ja tässä on poika aasi taputeltavana:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Aasipojalla on ikää 10 vuotta:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Aasit olivat terveen ja hyvinvoivan näköisiä. Pikkuisen pulleitakin, varsinkin emo. Kävin kaupassa aika myöhään eli hieman ennen klo 16:tta, jolloin aasit olivat olleet paikalla jo ainakin neljä tuntia. Lievää hermostuneisuutta ja kyllästymistä jo oli havaittavissa, mutta ihmeen rauhallisia nuo eläimet kuitenkin olivat. Tuskin monet muut eläimet olisivat malttaneet enää lainkaan olla noin rauhallisesti taputeltavina.

Kaupan sisällä vaelteli porukkaa meidän mielestämme erikoisissa asuissa. Heti ovella vastassa oli tämännäköinen mies:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Mies puhalsi hauskoja ilmapalloja.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Minullekin, kun olin ottanut kuvan, sain ilmapallokukkasen:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Tässä naapurini saamat ilmapallot:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Naapurini oli jo aikaisemmin käynyt kahden alle kouluikäisen tenavansa kanssa kaupassa ja kertoi poikansa jo paukutelleen hajalle silloin saadut pallot. Tässä on nyt kai sitten uusi miekkailmapallo Onni-pojalle. :)

Tässä myös erään asiakkaan saamat pallot:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Maistelin tietysti kaikkea, mitä tarjottiin. Eivät ne nyt niin tulisia mielestäni olleet kuitenkaan, vaikka lapset kävivät monta kertaa juomassa tarjottuja limpsoja, kun kieltä kuulemma poltti. :)

Ensimmäiseksi kaupassa sai maistaa palan ananasta:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Sitten oli tarjolla tortillaa ja perunalastuja, joissa oli maustettua jauhelihaa päällä:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Sitten tarjolla oli hieman väkevämpi jauhelihaseos:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Ja tulisuuden makua suusta poistamaan limpparia:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Käytävällä porhalsi tuttu hahmo hieman tavallisuudesta poikkeavissa pukimissa:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Ja kassahan se oli:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Kaupan tempaus oli mukava uudenvuodenaattoillan alku varsinkin alueemme pikkuväelle. Ja minulle kyllä jäi mieleen hauskana ja piristävänä tuo ilmapallokukkanen, jonka sain tältä hauskalta tyypiltä! :D

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Kuva: © Marja-Leena Kirjonen